Ihastunut pikkupoika

Viimeksi kirjoittelin tänne niin sanotusti illan viimeisen hitaan jälkeen hieman ajattelemattomia sanoja. Totuuksia puhtaimmillaan, mutta itsesensuuri ja kontrolli kieltämättä puuttui. Mutta eihän siinä mitään.. Tämän jälkeen mietin päässäni pitkään ja vielä pitempään. Todellista itsetutkiskelua, jopa rankkaa ja kyyneleidenkin värittämää sellaista. Päätin palata ajassa taaksepäin. Onhan olemassa ihminen kehen todella ihastuin viime vuoden alussa koittaneen eroni jälkeen. Mitään ei kuitenkaan syntynyt, eihän me edes tavattu tämän ihmisen kanssa, joten aika turhaa paskaahan siitä vaan käteen jäi. Rakkauden siemen kuitenkin oli istutettu pääni ja sydämeni sisälle. Sanotaan tämän naisen nimeksi nyt Nea.


Old feelings, new results?

Päätin laittaa Nealle viestiä. Tästä on nyt reilu viikko aikaa ja asiat ovat edenneet. Ainakin siihen pisteeseen, että päätin kirjoittaa teille :D Todella ongelmallistahan tämäkin on, ei sillä. Kaikki on aina elämässä vaikeaa. Meidän kahden välinen kommunikointi ei sitä tosin ole. Lähes samantien juttu alko luistaa kuin ei oltas oltu välirikossa päivääkään. Selvisi ettei mun yhteydenoton ajankohta ollut todellakaan hyvä. Hän oli juuri eronnut aika dramaattisin juonenkääntein. Tässä on vaara joutua laastariksi edelleen, mutta mielestäni sen mahdollisuus pienenee joka päivä kun ei päädytty näkemään heti samana päivänä vaan edetään tämän tutustumisen kanssa rauhassa. Toivon todella Nean kanssa syntyvän jotain konkreettista. Meillä on yhteisiä ajatuksia perhe elämän suhteen, täydennetään toisiamme eroavaisuuksillamme, mutta meissä on hyvin suuria yhteisiäkin tekijöitä. Musiikkimausta huumorintajuun ja elämäntyyliin yleisellä tasolla.


Ihastunut pikkupoika?

Minulla on paha tapa laantua ihastuneen pikkupojan tasolle aina löytäessäni palan onnea ja toivonkipinän naisrintamalta. Se onkin suurin viholliseni tällä hetkellä tässä tilanteessa. Enhän vaan sokaistu omien tunteitteni heijastuksista ja kuvittele omiani? Päätyen satuttamaan itseäni suurilla odotuksillani, joiden alle lopulta muserrun, kuin kesäinen muurahainen pikkupojan kengänpohjaan.

Enää en toista kaikkia virheitäni menneisyydestä. En todellakaan ole laittanut elämääni pysähdyksiin yhden ihmisen takia. Minulla on edelleen 'siinä sivussa' olevia säätöjä, joita ei ole syvällisempään seurusteluun tarkoitettukaan. Nämä ihmiset sen kyllä tietävätkin. Yhtä ehkä lukuunottamatta. Haluaisin päätyä hänen laastariksi hetken huumaksi, jatkaen siitä tutulla kaveruuden tiellä kuten tähänkin asti. Voitte nyt haukkua kusipääksi, koska saan annettua kamalan pleijerin mielikuvan tässä itsestäni: mitä en todellakaan ole. Juuri nyt ja tässä hetkessä haluan saada elämältä irti muutakin kuin pettuleipää ja yksinäisyyden kyyneltä janojuomana. Olen sitä yksinäisen miehen elämää elänyt kumminkin pitkälti nuoruudesta lähtien tähän päivään. Suoraansanottuna olen nauttinut elämästä viime viikkoina. Olen uskaltanut elää. C'est La Vie!


Murroksessa

Elämäni on ensimmäistä kertaa ikinä toivottanut uuden vuoden vastaan aidosti muuttuneena eikä pelkkänä sanahelinänä. Olen tietoisesti lähtenyt hajottamaan entisen elämäni kahleita sekä syvälle juurtuneita skeemoja. En ole haikaillut vain tutun ja turvallisen perään. En ole tylsyyden hetkellä turvautunut pitkäaikaisimpiin ystäviini, koska yksinäisyyteni ei ole heidän kauttaan ennenkään helpottanut. Tämä ei ole syytös tai valitus. Heillä on oma elämänsä, osa on välimatkallisesti liian kaukana, osa harhailee henkisellä tasolla muualla. Osalla on vaan liikaa tekemistä. Tästä viisastuneena olen etsinyt ja myös löytänyt uutta elämää. Sekä uuden tekemisen, että uusien ihmisten kautta. Aiempiin kuntoilujuttujeni jatkoksi todettakoot lyhyesti minun ostaneen kolmeksi kuukauden salijäsenyyden. Teen urheilupuolesta postauksen myöhemmin, joten ei paneuduta siihen tällä erää. Pitkästä aikaa kävin myös Turmion Kätilöiden keikalla baarissa, todella vapauttava fiilis! Huutaa, moshata ja laulaa. Heilua ja ryypätä. Huutaa hieman lisää ja lopulta voippua grillilautasen kera kotiin siiderituopin kastelemissa farkuissa ja tupakalle tuoksuvassa takissa. Elämää. Ei se ole sen ihmeempää eikä sen vakavampaa. Elämää murroksessa.